Hyveet

Hyveet ovat olleet olemassa aina. Tai ainakin niin kauan kuin on ollut olemassa ihmisiä. Kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina on ollut jokin käsitys siitä, millainen on hyvä ihminen ja mitkä ominaisuudet hänestä sellaisen tekevät.

Läntisessä kulttuuripiirissä hyvekäsitys on viimeiset 2300 vuotta perustunut ennen kaikkea antiikin Ateenassa vaikuttaneen Aristoteleen näkemyksiin. Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassaan hahmotteleman hyveteorian keskeiset periaatteet – hyveiden yhteisöllisyys, hyveellisen toiminnan vapaaehtoisuus, hyveiden ja niiden mukaisen toiminnan yhteenkuuluvuus – ovat edelleen länsimaisen hyve-etiikan valtavirtaa.

Suomessa kuten kaikkialla muuallakin hyveet ovat kuuluneet ennen kaikkea kasvatuksen työkalupakkiin. Koulumaailmassa hyveiden kulta-aikaa oli viime vuosisadan alkupuoli, jolloin hyveet muodostivat kansakoulukasvatuksen kovan ytimen, mutta hyveet kuuluivat koulun opetusohjelmaan pitkään tämän jälkeenkin. Vielä vuonna 1970 hyväksytyssä peruskoulun ensimmäisessä opetussuunnitelmassa opettajia kehotettiin kasvattamaan lapset ainakin neljään keskeisimpinä pidettyyn hyveeseen eli ystävällisyyteen, auttavaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja totuudellisuuteen.

Vuosituhannen loppua kohden erityisesti länsimaista kulttuuria leimannut siirtymä yhteisökeskeisyydestä kohti aina vain syvenevää yksilökeskeisyyttä sai aikaan hyvepuheen hiipumisen. Hyveistä ei enää kymmeniin vuosiin ole juuri puhuttu sen enempää kasvatuksen maailmassa kuin missään muuallakaan. Sekä sana että itse asia on koettu aikansa eläneiksi. ”Ehkä postmoderni suomalainen häpeää, jos joku sanoo hänen kunnioittavan kansalaishyveitä”, kirjoitti akateemikko Oiva Ketonen Helsingin Sanomissa toukokuussa 1993.

Hyveet ovat kuitenkin tulossa takaisin. Akateemisessa etiikan tutkimuksessa hyveet ovat olleet maailmalla kuuma aihe viimeistään 1980-luvulta alkaen, ja viime vuosina hyveistä on kirjoitettu kirjoja jo suomeksikin. YK:n valtuuttama hyvän elämän edellytyksiä eri yhteiskunnissa vuosittain selvittävä World Happiness Report -tutkijaryhmä ilmoitti keväällä 2023 aikovansa jatkossa keskittyä siihen, miten hyvin yhteiskunnat tukevat kansalaisten kasvua hyveisiin ja miten hyvin kansalaiset eri maissa hyveitään toteuttavat.

Hyveiden uuden tulemisen myötä on Suomessakin saatu jo kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia hyveiden nostamisella tietoisuuteen on ihmisten arjessa. Työelämässä hyveiden avulla on rakennettu hyvää ja kestävää työkulttuuria sekä vahvistettu koronapandemian myötä yleistyneen etätyön heikentämää yhteisöllisyyttä. Päiväkodeissa hyvekasvatus on vahvistanut yksittäisten lasten itsetuntoa ja minäkuvaa, lisännyt lapsiryhmien toimivuutta ja vähentänyt kiusaamista.

Hyveet kuuluvat ihmisenä olemisen ytimeen. Jos elämän tarkoitusta kysytään, yksi varteenotettava vaihtoehto on saada aikaan jotakin aidosti ja oikeasti hyvää. Hyveet ovat se keino, jolla tähän päästään.